Tämän tärkeän asian minä olen vammauduttuani saanut
Kun vammautumisestani oli kulunut noin vuosi aloin todella kaipaamaan vertaisiani. Aivoamman saaneiden vertaisryhmää ei kuitenkaan kaupungissamme ollut -mikä pettymys! Koska olen vetänyt aiemminkin vertaisryhmiä päätin perustaa sellaisen sitten itse. Onneksi Aivovammaliitto auttoi minua kaikessa. En tiedä miten olisin yksin selvinnyt, silloin minulla oli vielä suuremmat luulot kykeneväisyydestäni kuin nyt. Ilman Aivovammaliiton apua ryhmä olisi varmasti jäänyt perustamatta.
Vuoden tauon jälkeen palaan taas vetämään ryhmää.
Aamulla meitä oli kuusi täällä meillä. Muutama ei päässyt tänään. Vertaisryhmässä saa olla täysin sellainen kuin on, ei tarvitse pinnistellä, saa nuokkua väsyneenä, ei haittaa sanojen sekaisin meno. Vertaisryhmästä saa ajatuksia ja näkökulmia omiin ongelmiin. Eihän se tietenkään kivaa ole, että jollain on samanlaisia ongelmia kuin itsellä, mutta jotenkin se vaan lohduttaa. Vaikeillekkin asioille voi nauraa silmät kyynelissä.
Esimerkiksi sille, kuinka aivovammaraivarin kynsissä karkasin sairaalasta, koska hermostuin minua sairaalassa hoitaneeseen neurologiin ja halusin mennä yksityiselle saamaan asiantuntevaa hoitoa. Kävelin suivaantuneena Lidlin kassit käsissä, reppuni selässä 5km kotiin kuin humalainen aina välillä ojassa käyden.
Vertaisryhmässä, kun joku kertoo ongelmistaan ei kukaan vähättele. Yritämme lohduttaa, tukea, etsiä keinoja asioiden selviämiseksi ja patistelemme neurologille. Kaikilla on halu auttaa toisia täydellä sydämellä.
Ehkä joku miettii miten jaksan vetää vertaisryhmää? Ihan itsekkäistä syistä: saan olla samankaltaisten ihmisten kanssa ja toisekseen minulla on niin syvässä halu hoitaa ja auttaa muita. Koska en voi enää toimia lasten sairaanhoitajana voin auttaa ihmisiä vapaaehtoistyönä.
Mutta voi jestas sentään kuinka rätti poikki puhki aina ryhmän jälkeen olen. Muutaman tunnin unet auttavat selviämään illasta aina sinne kello 19.00 saakka, jolloin peti kutsuu.
Tämä oli se yksi uusi ovi, joka aukeni. Oven takaa löytyi yli kymmenen kultaista sydäntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti