Eläkejuhlat

23-vuotta sitten vastavalmistuneena

Pidin ne siis sittenkin nimittäin eläkkeelle lähtemisjuhlat! Jännitin juhlaa todella kovasti ja oli vaikea mennä osastolle. Mutta tehtävä se on se surrutyö tässä asiassa vaikka kuinka sattuu! Vaikka ura on ohitse, lastensairaanhoitaja minusta ei ikinä katoa.

Olisin halunnut mennä kello 14.00 iltavuoroon enkä suremaan eläkkeelle joutumistani! Itkin koko juhlan lävitse ja välillä kävin vessassa nyyhkttämässä oikein koko kehoni vavisten, niin raskasta ja surkeaa se oli.

Työkaverit lukivat minulle ihanan runon ja lauloivat Peppi Pitkätossun jäähyväislaulun.Muistan vain, että itkin vielä enemmän. Juhlassa tapasin lähes kaikki rakkaat työkaverit.

Viimeinen kuva on koru, jonka sain itse valita, mutta sairaanhoitopiiri maksoi sen . Kalevalakorun Lumikääty kosketti minua eniten kolmesta syystä.

• Oli luminen, varsin loskainen, päivä, kun ambulanssi ajoi kolarin ja muutamassa hetkessä elämäni muuttui.
• Kaikki lumihiutaleet ovat erilaisia niinkuin me ihmiset. Loska muuttaa hiutaleita, niin se muutti minutkin. Mutta olen silti sisälltäni se sama ihminen, vaikka on vammoja. Niin ne lumihiutaleetkin ovat aina lumihitaleita kuivan kauniina tai loskaisen märkinä.
• Ensilumen sataessa kaikki lapset ja myös aikuiset tuntevat riemua ja iloa siitä, että sataa lunta. Tulee onnellinen ja iloinen fiilis. Sellaisia päiviä toivon työkavereilleni jatkossa.

Illalla kotona minulla oli aivan kauhea päänsärky, mutta hyvin rauhallinen, tyyni sekä onnellinen olo, että uskalsin suostua eläkejuhlaan.  Yöllä kramppasin 1 1/2 tuntia ja muistin erään työkaverin sanat: "Jos tulee kohtauksia muista, että ne ovat vain tästä rasituksesta".  Siispä annoin kehoni vatkata ja vispata -itse muistelin juhlaa lämmöllä.

Tämä päivitys on varsinainen tökstöks tekstiä, mutta minua itkettää edelleen.

Lahjakorteilla aion ostaa keväällä itselleni OKSASILPPURIN! Olen haaveillut tästä laitteesta jo kauan.