Olen ollut huonossa kunnossa jostain marraskuusta lähtien. Siksi tämä syynkkä hiljaisuus.
Vaihdoin sairaanhoitopiiriä saadakseni parempaa ja ystävälllisempää hoitoa. Kuitenkaan he eivät voineet ottaa minua hoitoonsa kramppien takia. Se oli minulle todella suuri shokki ja järkytys! Jälkeenpäin kun olen kuullut realistisen syyn ymmäärrän sen sairaanhoitajana paremmin.
7 kertaa on ambulanssi hakenut minut kotoa sairaalaan. Lopulta uuden sairaanhoito piirini todella hyvä lääkäri antoi ohjeeen suonensisäisestä lääkkeestä, joka auttoi minun kohtaukset loppumaan jopa 20 minuuutissa! WAU. Ongelmaksi muodostui, että pikkussaiaalan lääkääri kieltäytyi antamasta minulle sitä,varoitteli jjoka päiivä kuinka riippuvaiseksi siitävoi tulla, Siispä viiimeisenä sairaalana päivänä kouristelin 2h ennenkuin sain diapaamia suun kautta. Sairaanhoitajat eivät välittäneet käydä katsomassa minua.
Koko sen reilun viikon ajan, jonka siellä kaupunkimme pikku sairaalassa olin minulla oli tunne, etteivät hoitajat oikein halunneet hoitaa minua. Lopulta kysyin asiaa hoitajalta suoraan ja vastaus oli:
"mniin... jjooo..... oothan sä aika haastava potilas...joooooooo, mutta katsotaan miten tämä päivä menee"
Annoi hoitajille paljon kiitosta, mutta ilmeisesti raporteilla minusta luotiin kauhea kuva? Yksi hoitja äyskäisi yöllä:
"miksi et ole siellä toisessa sairaanhooitopiirissä??? Täällä sinua ei osaa kukaan hoitaa. Ei hoitajat eikä lääkärit"
Lisäksi kaikki ne valheet ja salailut mitä osastonn lääkäri teki minulle! Vasta jälkeenpäin olen omalta hoitavalta lääkäriltäni kuullut totuuksia. Miksi minulle ei voitu kertoa niitä???? Mksi minulle ei pikku siraalan lääkäri kertonut suunniitelmia, totuutta?En olisi henkisesti näin rikottu ja hyljeksytty!
Lapsista vain yksi, vanhin , kävi minua katsomassa.Mies joka päivä ja kerran todella hyvä ystäväni sadan kilometrin päästä.Olin sairaalassa todella yksin.Kuka minusta välittäääääääää???? Miksi kukaan sukulaisista ei käynyt minua katsomassa.
Minua on pistelty niin, että kädet ovat aivan mustelmilla, mutta pahinta on teippi allergiasta saadut allergia oireet. Käteni ovat täynnä isoja ns aukkoja, jotka edellleen vuotavat märkää.Se oli jännä, kun ihosta lähi pois vain pinta kuori ei tullut perinteistä rupi allergiaa. Käsiä särkee edelleen kokoajan ja syön valtavia määriä buranaa ja panacodia, sirdaludia ja diapamia yrittääkseni kestää tätää elämää. Hoidoksi tulehtuneisiin käsiini sain lääkäriltäantihistamiiinia!!!!!! Onnekksi ystävätohtori konsultoi ihotautilääkäriä ja sain duocort rasvaaa, mutta kumma kyllä sekään ei nyt saa umpeen noita vuotavia ihottuma plänttejä. Hiljallleen hyvä tulee:)
Viikon aikana minulta vietiin usko elämään, usko sairaaloihin, luotan vain kahteen lääkäriin, jotka ovat lapsuuden ystäviä Suomen vanhimmasta kaupungista. Antaisin henkeni heidän käsiinsä! Ja pikkulääkäri voisi auttaa;)
Rehellisesti sanottuna, koska lapsetkaan eivät enää välitä minusta, eikä minulla ole ystäviä, eikä mitään toivoa niskavamman aiheuttamiin kramppeihin haluaisin vain kuolla pois. Olen itkenyt silmät päästäni ja miettiinyt nopeinta ja helpointa tapaa tappaa itseni.
Olen ajautunut tälläiseen elämään tilanteeseen sen takia että työtehtävissä lasten sairaanhoitajana saatoin lapsen teholle ja kotimatkalla ambulanssi ajoi kolarin. Tapaturmasta on nyt 4 vuotta. Edelleen kaikki vakuuutusasiat ovat kesken. En saa mitään korvauksia. Jos haluaisin käydä neuropsykologilla pelkkä matka Kela taksilla sinne ja takaisin maksaa 32 euroa ja 8 euroa ooma vastuu vastaanotosta. se on aika paljon viiden lappsen äidille. Kevät kengät yhdelle lapselle!
Herään aauisin tyhjään päivään. Aiemmmin päiviin toi iloa kutominen, kun lapset olivat koulussa. nyt olen kerännyt kaikki langat pois enkkä , vien ne autotalliin enkä suo itselleni edes kutomisen iloa. Niin rikkirevitty, hyljäty ja epätoivon valtaama olen.
Kuvia ei ole, koska kuvan käsittely laite on rikottu.
