Vankina omassa kodissa

Terveyteni on tällä erää niin heikoissa kantimissa, että oikeastaan en saa tehdä mitään! Jos saan vaikeita kramppikohtauksia se on ihan minun oma syyni!!! Mitäs olen tehnyt jotain jota en saa tehdä esimerkiksi nostanut painavaa kattilaa tai pyykännyt!

Olin ennen niin super aktiivinen ihminen ja nautin kaikesta tekemisestä. Hetkessä terveys menee siihen kuntoon, että joko nukun tai katselen ikkunasta ulos, kun pilvet liikkuvat taivaalla. Lasten tultua kotiin teen kyllä jotain todella kiellettyä jo onnettomuuden alusta saakka eli katson hetken telkkaa! Nuorimmaisen kanssa juomme litroittain teetä ja nyt matkaamme Robin Hoodin seikkailuissa Sherwoodin metsissä.

Jouduin taas viime lauantaina sairaallaan. Mies oli rentoutumisristeilyllä vanhojen työkavereiden kanssa. Olin ainoa aikuinen talossa. ÄITI! kyllä silloin lapsille on ruokaa laitettava ja...... muutakin kotihommaa tehtävä. En saisi!

Istuin hiljaa sairaalan pedillä tummassa yössä, naapurissa kuorsasi vanha rouva. Mietin, mitä järkeä elämässäni on? Nyt lapset ovat kuitenkin aika paljon kotona, mutta entä sitten, kun ipanaiseni opiskelevat muissa kaupungeissa?Olen aivan yksin!

Onneksi Mies ei ole vammaisen vaimonsa vuoksi vankina homeisessa talossamme ( se on seuraava päivitykseni aihe) vaan hänellä on todellla paljon kivoja partiomenoja, lähes joka toinen viikonloppu tänä keväänä. Lisäksi hänellä on iltaharrastuksia ja paljon työmenoja. On hienoa, että toinen meistä saa elää mukavan täysipainoista elämää. On rikkaus kohdata muita ihmisä ja oppia ja kokea uutta. Vammautumiseni vuoksi en voi enää osallistua partioon millään tapaa.

Olen myös iloinen, että kaikki lapset ovat lopettaneet minun vahtimiseni! JES! Nyt jokainen heistä menee omia menojaan. Moi mä tulin -moi mä meen taas! Tämä on työvoitto!

Onnea on vielä yksi lääkäri, jonka ihan unohdin  mainita viime kirjoitukseni listasta.Hän on keksinyt lääkeen, jolla kohtaukset pidetään hyvässä kurissa. Valitettavasti joka yökramppaan vaikka nukkuisin kaulurin kanssa. Mutta päivät ovat hyviä.

Minun on kehoitettu elämään hyvin pientä elämää. Ei fyysistä rasitusta ja sellaista, mikä provosoi kohtauksen. Rajoittaa elämäni valavasti.

Olen siis kotona seuranani Yksinäisyys. Aamupäivisin ihanat avustajat.

Seuraavat blogini aiheet on hometalo ja mitä kaikkea olen kutonut viime syksystä tähän päivään. jospa joku valmistuisi kaulusta ja päättelyä myöten kuvattavaksi.