Tiistaina ystäväni (jep, kyllä minulla sittenkin on vielä ystäviä...) tuli käymään. Kävimme kahdessa kaupassa ja lounaalla. Sitten olinkin aivan nääntynyt. Päässä alkoi sumeta väsymyksestä ja olo oli kauhea.
"Ei susta kyllä huomaa, että olet väsyy" ystävä sanoi iloisena. Tsemppasin taas erittäin hyvin.
Kotona kävin nukkumaan kello 15.00 ja nukuin ja nukuin... aina seuraavaan aamuun saakka. Söin jotain unisena välissä, että saatoin otttaa kipulääkkeeeni ja extra kipulääkkeeni.
Eilen jaksoin tehdä muutaman asian, sitten nukuin neljän tunnin päiväunet. Olisin nukkunut tähän aamuun saakka, jollen olisi ollut yksin kotona. Oli pakko nousta tekemään lapsille ruokaa, kyselemään läksyjä jne..
Se väsymys minkä saan vain yksistä treffeistä on niin totaalisen kamala, että en voi edes uskoa todeksi aina itsekkään asiaa. Saatan miettiä, etttä kuvittelenko vaan olevani näin Töööt! Jos jonain päivänä lötäisin sanat, jolla väsymystä kuvaisin olisin todeella onnellinen. Silloin moni muukin ymmärtäsi mitä tarkoitan väsymyksellä.
Liiikunta ei tee samanlaista totaalista väsymystä, vaan häly, keskittyminen, vilinä, kaupat. Kotona selviän parhaiten, kun nukun kunnon päiväunet (4-5h) .
Koska en kuitenkaan voi täysin erakoitua kotiin niin elämäni sujuu mainiosta, kun vain muistan aina suunnitella, että voin rasituksen jälkeen nukkua. Mitä enemmän nukun sitä laadukkaampi on se aika, jonka jaksan olla hereillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti