Aivovamman saaneen naisen elämänlangan kudelmaa puutarhassa ja käsitöiden parissa.
"Se, jolla on sydäntä, tulee toimeen huonommallakin päällä"
J.Parkkinen
J.Parkkinen
sunnuntai 3. elokuuta 2014
Hevosenlantaa... tai sittenkin nokkoslannoitetta
Puutarhani hoitaminen on minulle todellista terapiaa. Teen sitä oman jaksoni mukaan ja lepäilen välillä. Milloin riippukeinussa, tai kiikussa tai tuoleilla.
Olen jo muutaman kesän tehnyt mielettömän hyvää lannoitetta itse. Jos joku puutarhan hoidosta innostunut ei vielä tiedä reseptiä, tässä se tulee:
Kerää astia täyteen pihan ja lähiseudun nokkosia. Ota nokkosta kiinni varresta, niin et polta sormia. Lehdet polttavat, eivät varret.
Täytä astia vedellä niin, että nokkoset jäävät pinnan alle.
Anna lannoitten muhia muutaman viikon. Laimenna n. 1 suhde 10.neen tai jotain sinne päin...
Haju on kauhea, mutta kukat tykkäävät todella paljon.
Muutama viikko sitten pidin taas lannoitus aamun. Lähitalon pariskunta käveli porttimme ohitse ja huikkasi:
"Tuosta kanatalosta tulee aivan hevosenlannan haju!"
Oli pakko tunnustaa, että haju tulee minun lannoitteestani -ei naapurin kanoista.
Tänään on taas se päivä, kun pihamme lemuaa ja kukat kiittävät!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti