Paloja elämästäni

                                                  Kolme tarinaa elämästäni

"Äitiiiii, ennen me aina mentiin kaikkialle, retkeiltiin ja tehtiin kaikkea kivaa. Nyt me vaan ollaan kotona!"  sanoi kolmas poikani.

 Ai, että sattui sydämeen!

Totuus todella on se, että ennen olimme aina menossa ja teimme yhdessä kaikkea. Nykyään minun valtavasta väsymyksestä johtuen olemme vain kotona.  Kaikki yhteiset retket kariutuvat siihen, että olen kertakaikkiaan liian väsynyt:

Eilen kerroin lapsille, että syyskuussa järjestämme ystäväperheelle rapujuhlat. Pojat eivät meinanneet uskoa todeksi.

"Mitä! onko meistä tulut taas sosiaalisia?" kysyi toinen poikani.  Ensimmäinen poikani oli niin tyytyväinen juhlista, että lupasi tehdä alkupalat ja kysyi saako tyttöystävänkin kutsua. No, tottakai saa.

Nämä kaksi pientä tarinaa kertonee millaista meidän elämä on viimeiset 3,5 vuotta olleet. Ei se tarkoita sitä, että olisi huonoa elämää ollut, täysin muuttunutta vain.

Minut pitää käynnissä kahvi. Juon sitä varsin paljon, mutten enää litroittain  päivässä. Paljon kahvia kyllä kuluu. Muistan aina, kun kävin neurologillani ensimmäistä kertaa ja hän kysyi millainen on kahvin kulutukseni? Sanoin, että juon 6-7 kuppia päivässä. Viisas neurologi kysyi, että millaisesta kupista mahtaa olla kyse; pienestä kahvikupista vai mukista. Oli hieman noloa kertoa, että kuppini on sellainen, johon mahtuu 7,5dl kahvia. Harmillista , että juuri se kuppi meni rikki joten joudun tyytymään tähän puolenlitran mukiin.

Ja kuinka sopivasti kahvi valmistui juuri. Saan nauttia kello 10 kahvit! Suomalainen sananlaskukin sanoo, että kahvi on hyvää aamulla, illalla ja päivällä. Tai jotain sinnepäin se oli.