Olen pitkään toivonut, että minulla olisi aikaa aloittaa eestin tunnit. Elokuussa päätin, että NYT on aika tehdä haaveesta totta. Ilmottauduin tunnille ja Mieskin innostui. Olin todella iloinen, että meillä on nyt yhteinen harrastus.
Innolla menin ensimmäiselle eestin tunnille. Se oli todella intensiivinen puolitoistatuntinen, jo 10 minuutin kuluttua olin aivan pihalla, koska uuvahdin totaalisesti. Opettaja vaan jatkoi pommitusta ja jokaisen piti sanoa jotain vuoorollaan. Opettaja ei myöskään puhunut ollenkaan suomea vaan koko tunnin ajan eestiä. Jouduin pinnistelemään todella paljon. Ajattelin, että pääni halkeaa kivusta ja väsymyksestä.
Niin siinä sitten kävi, että Mies seuraavana torstaina sanoi opelle: "Mu nainen on ajukahjutus ta on liiga väsinud, et oppida liiga palju pingett aju" (Mies oli käyttänyt google kääntäjää...)
Työssä ollessa usein mietin mitä kaikkea teen eläkkeellä, kun on aikaaaaaaa! Aikaa harrastaa, aikaa opiskella, aikaa matkustaa, aikaa siihen ja tähän. Kuulostaa vähän SitKu ajatuksilta. Kuka nyt ei haaveilisi eläkepäivistä ja ajasta, jonka eläke suo.
Tällä viiikolla tajusin sen surullisen tosi asian -minusta ei tule tuollaista eläkelläistä ikinä. Minä olen eläkkeellä ja eläkepäiväni ovat ihan muuta kuin mistä haaveilin. Hassua mitä kaikkea sitä voikin vammauduttuaan surra. Minulle ihan oikeasti tuli pahamieli, taisin jopa itkeä...
Sitten tajusin, että olen ihan yhtä kiireinen kuin muutkin eläkeläiset. Koska nukun erittäin paljon jää hereillä olo aikaa varsin vähän. Sinä aikana pitää keretä kutoa, lukea kirjaa, huoltaa kotia, olla lasten kanssa, leipoa, vetää aivoryhmää ja kokemuskkouluttaa.
Vaikka minusta ei tullutkaan haaveitteni kaltainen eläkelläinen minusta tuli ihan hyvä ajokahjutus eläkeläinen.
Minulla taisi nyt katketa se punainen lanka siitä mitä haluan sanoa. Yritän kertoa miten surulliseksi tulen ymmärtäessäni aina uusia asioita, jotka ovat vammautumiseni myötä muuttunut. Niiinkuin nyt nämä eläkepäiväni.
Yritän kuitenkin kertoa, että vaikka itken menetyksiä niin aina löytyy se toinen puoli, se mitä menetyksessä onkin tilalle saanut. Tämä ajatus on minun elämästä, tästä tilanteesta johon olen joutunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti