Aamulla oli Aivoryhmä. Olen antanut ryhmälle sellaisen nimen, jotta se kattaa kaikki tarvittavat aivoihin kohdistuvat asiat. Eli ryhmässä käyvät niin aivovamman saaneet kuin aivokasvaimen tai aivoinfarktin läpikäyneet ihmiset.
Jokainen ryhmäläiseni on kertakaikkiaan aivan ihana persoona. En ikinä voinut kuvitellakkaan tutustuvani niin mahtaviin ihmisiin.
Menen taapamispaikalle puolituntia aiemmin keittämään kahvit ja kattamaan pöytään matkkalla ostamani aamiastarvikkeet. Ryhmä tulee paikalle n. 10. Juttelemme kaksi tuntia ja sitten siivoan paikat.
Olin aivan järkyttävän väsynyt tänään ryhmän jälkeen. Nuokuin kahvikupin ääressä kotona, kun Kolmas poikani tuli postia kantaen sisälle. Väsytti niin hel#%&%%ssti, etten meinannut jaksaa postia katsoa. Onneksi katsoin, sillä sain kirjeen aivovammaliitolta:
Minut on hyväksytty Väsyvyys kurssille!!!
Hitsi vie miten mahtava juttu. Odtan kurssia into piukeena.
Väsyneenä pohdin, että ono ryhmän vetäminen oikeasti sen arvoistaa, että olen tapaamisen jälkeen näin väsynyt,suorastan raato??? Sanoin mietteeni ääneen, johon Kolmas poikani sanoi:
"Jos siitä on apua muille ihmisille niin sitten se on sen arvoista"
Vedin peiton korville miettien mistä minulle on suotu noin viisaita lapsia?
Minun on myönnettävä, että ryhmän vetäminen on minulle itsekäs ratkaisu.Tarvitsen tunteen saada olla avuksi muille ja ryhmässä saan olla oma itseni. Nukkumisen lisäksi ryhmäsä käyminen on minun työni, minun työyhteisö, minun työkaverit. Meillä on sama työ: "aivo-ongelmat". ja runsaasti muuta höpötettäväää.
Nyt väsyttää, mutta kivut estävät nukkumisen. Kipulääkitys on nyt jotenkin pielessä Mieli on kuitenkin niin iloinen ryhmäni tapaamisen jälkeen. Ensi yönä varmasti taas ssäpsyn ja raviselen itseäni, mutta silti Aivoryhmä on sen arvoista.
Vertaistukea pitäisi kehittää vielä eteenpäin moneen asiaan.
Huomenna lisää.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti