Eilen aamulla Mies totesi minulla olleen tosi huono yö. Totta, heräillin taas niihin vapinoihin, nykinöihin ja tärinöihin. Niitä tulee aina rasituksen jälkeen, ei fyysisen rasituksen vaan sellaisen, jossa pitää käyttää aivoja, pitää keskittyä ja on paljon ihmisiä. "Kohtaukset" tulevat yöllä nukkuessa. Myös päiväunien aikaan niitä voi tulla.
Kaava on siiis ratkaistu. Jos pysyn vain kiltisti kotona kohtaukset pysyvät aisoissa. Jos erehdyn tapaamaan ihmisiä kaksi seurravaa päivää säpsyn ja nyin, ja olen todella uupunut. Aivoryhmässäni moni kutsuu näitä krapula päiviksi.
Ja tämään takia minut lähetettiin omasta sairaalasta psykiatrin kontrolli käynnillle, epäilynä, että teen itse itselleni kohtaukset hakeakseeni huomiota. Ai, miten niin edelleen katkera????
Periksi en aio antaa. Yritän elää niin, että elämäni on mukavaa, antoisaa -säpsytellään sitten yöt. Ei ne minua nujerra, mutta Miehen yöuni hieman häiriintyy.
Väsymys on mielenkiintoinen asia.Olen tänne blogiini monasti yrittänyt selittää millaista se on. Maanantaina ryhmäni jälkeen nukuin monta tuntia, kun heräsin jaksoin vain tuijottaa eteeni. Oli oli todella zombimainen... Mies kysyi huolissaan:
-Mikä sulla on?
-Hei, nyt kyllä on joku pielessä!
-Miksi et vastaa mitäänn?
Kävi taputtamassa ja sanoi
-Olenko tehnyt jotain?Mikä sulla on?
Jaksoin vain urahdella jotain. Sanoja en jaksanut työstää tyhjää seisovasta päästäni. Tuijotin vain eteeni täysin poissa pelistä.Mies lähti pitämään partiota lapsille ja minä jäin tuijottelemaan eteeeni.
Lapset noukkivat oloni tajuntaansa aika nopeasti ja tytär ilmoitti kaikille:
"Tänään iltaruokana on sitä mitä jääkaapista löytää Jokainen voi valita oman illalllisensa."
Kun aivoni hieman heräsivät raahauduin TV.n ääreen katselemaan tyttären kannssa Doctor Who?ta. En yleensä katso Tv.tä, joten koko perhe on äimistellyt:
- MITÄ!! Äiti katsoo telkkaa
Ajatella, millä kaikella voin yllättää nykyään perheeni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti