Tuntuu, että blogistani on tullut varsinainen likakaivo. Sylkäisen tänne sormieni välityksellä kaiken sen mitä olen ajatellut ja pohtinut kaikki nämä onnettomuuden jälkeiset vuodet. Vaikka kirjoitan usein ikävistä, minulle kipeistä asioista, niin toivon, että pystytte kuitenkin aistimaan sen elämänilon, jota koen.
Ei se elämä vammautumattomanakaan yhtä pilvenhattaraa tai kermavaahtoa ollut. Elämä oli samanlaista ylä-ja alamäkeä kuin nyt. Alamäkeäni mausteet ovat monet vammautuneelle tutut asiat. Ne ovat kuin rämpimistä syvässä liejuisessa suossa tai likakaivossa. Välillä tuntuu, että aurinko on kadonnut pois. Jäljelle jäi vain epätoivo ja kipu.
Elämässä vellovat kielteiset kuntoutuspäätökset, taloudellinen ahdinko, kipuja, raivareita, säpsyjä, kramppeja, yksinäisyyttä, tarpeettomuuden tunnetta, muistamattomuutta,vaikea aloittaa tekemisiä ja väsymys. Lista on vielä pidempi, mutta tässä vain muutama.
Elämä ei kuitenkaan ole pelkkää likakaivoa. Usein saatuani päässä pyörivät murheet kirjoitettua tänne olo helpottaa. Tietenkin olisin voinut kirjoittaa kaikki ylös vain itseäni varten Wordiin tai käsin vihkoon. Ajattelin kuitenkin perustaa blogi, ehkä ajatukseni auttavat muita.
Likakaivon toisella puolella suloisena suklaakiisselinä ovat koko iso perheeni, lapset hauskoine juttuineen, poikien tyttöystävät, vaihto-oppilaat, koti, koirat, käsityöt, lukeminen, ihana avustaja, erinomainen neurologi jolta saan aina apua, ystävät jotka vielä sietävät minua, Aivoryhmäni ja puutarhan hoito. Elämässä on lukuisia isoja ja pieniä asioita, joista iloita. Ymmärrän sen ja arvostan sitä. Iloitsen myös siitä, että keksin keinon sylkeä ajatukset jonnekkin -likakaivooni.
Usein suren, etten voi harrastaa yhtä aktiivisesti kuin ennen. On ollut kuitenkin hyvä pysähtyä ja ajatella asioita. Entiset harrastukset ovat vain saaneet uusia muotoja. Partio on muuttunut toiminnaksi aivovammaliitoossa ja aivovammayhdistyksessä. Se sama minä on yhä olemassa, mutta rauhallisempana, hitaampana ja väsyneenpänä -ja minua ei voi lannnistaa.
Yritän sanoa, että vaikeuksista huolimatta elämässä on aina valoa, hyvä asioita ja onnellisuutta. Tavoitteeni on muistaa tämä aina huonoina hetkinä.
Onni on oikeastaan mahdollisuus
saada aikaan jotain hyvää
tai luoda uutta.
On vain hypättävä mukaan,
ja pidettävä siiitä kiinni.
Lordi Baden-Powel
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti