Olin viikon Kokemuskouluttaja kurssilla. Meitä oli 11 eritavalla aivovamman saanutta miestä ja naista. Oli aivan mahavaa olla porukassa, jossa sain olla täysin oma itseni. Minun ei tarvinnut pinnistellä ja ponnistella. Sain vain nauttia opetuksesta.
Olen alkanut välttelemään kaikkia sukujuhlia ja isoja tapahtumia, koska ne imevät minusta voiman moneksi viikkoa. Totta! vastaan näin, koska moni varmaan miettii miksi sukujuhlissakin täytyy pinnistellä olemaan ns. ei vammutunut. Ei kai tarvitsisi, mutta...niin en tiedä, en vain osaa antaa heidän nähdä kuinka vammani vaikuttaa minuun.
Takaisin otsikkoon! Kokemuskouluttajana voin kierrellä, palkatta, erilaisissa oppilaitoksissa, ryhmissä ja tapaamisissa kertomassa millaista aivovammaisen elämä on.
Odotan keikkoja niin innolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti