Nähtyäni muutamat eläkkeelle lähtemis juhlat en voinut olla miettimättä millaiset mahtaisi olla omani? Mitähän hassua ohjelmaa minun työurasta keksittäisiin? Kuka viitsisi tulla, missä juhlittaisiin jne jne.
Ihan hassuja ajatuksia miettiä nyt asiaa, joka tapahtuisi yli 20 vuoden päästä. Eläkeikäni taisi olla 62 vuotta.
Toisin kuitenkin kävi! Kolmen kuukauden päästä eli 1.1. 2015 jään eläkkeelle, en oikealle eläkkeelle vaan onnettomuuuden vuoksi sairaseläkkeelle. En saanutkaan kunniakasta työuraa, vaan tyngän, jonka seurauksena vammauduin.
Osastonhoitajani lähetti viestin, että millaiset eläkejuhlat haluan vai haluanko ollenkaan? Purskahdin itkuun. Totta helvetissä olisin halunnut eläkejuhlat! Tässä tapauksessä olisi kuitenkin höpöhöpöä ja ihan valehtelemista pitää juhlat minulle.
En löytänyt yhtään hyvää syytä miksi minun eläkkeelle lähtemistä pitäisi juhlia? En ainoatakaan positiivista syytä, muita syitä kyllä vilisi päässäni:
- ihanaa, että päästiin siitäkin typerästä huonosta hoitajasta eroon! Saadaan parempi tilalle.
- Jibii, sinä aivovammainen, kaaduit saappaat jalassa eläkkeelle kesken työpäivän
- 46-vuotias ja jää sairaseläkkeelle -voi paska!
- surubileleet??
Tämä on ihan perseestä koko juttu, siis vammautumiseni ja aina, kun tajuan mitä menetän valtaa suuri masennus. Lastensairaanhoitajan ammatin menetys on yksi kipeimmmistä asioista minulle. Se viiltää niin syvältä, se tuottaa niin isoa surua, etten voi kuin itkeä.
Eläkejuhlat ansaitaan työuralla ei vammautumisella kesken työpäivän.
Eli ei tule juhlia minulle, vastasin näin osastonhoitajalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti